Mitä on disinformaatio ja misinformaatio?

Disinformaatio on todistetusti väärää tai harhaanjohtavaa tietoa, joka on keksitty tarkoituksella sillä ajatuksella, että siitä koituisi jollekin taholle harmia tai vahinkoa. Tavoitteena voi olla muun muassa aiheuttaa taloudellista vahinkoa, manipuloida yleistä mielipidettä tai jopa saavuttaa taloudellista hyötyä. Nykyään disinformaatiota tuotetaan yhä useammin kirjallisessa muodossa ja sitä vahvistetaan väärennetyillä, asiayhteydestä irrotetuilla ja manipuloiduilla kuvilla tai videoilla. Esimerkiksi sosiaalisen median botit, algoritmit tai tekoälyteknologia mahdollistavat disinformaation levittämisen hyvinkin tehokkaasti sosiaalisessa mediassa, nettifoorumeilla tai uutissivustoilla.

Disinformaatio ei sinänsä ole uusi ilmiö, sillä valheita ja harhaanjohtavaa tietoa on tarkoituksellisesti levitetty kautta aikojen. Sosiaalinen media on kuitenkin tehnyt väärän tiedon levittämisestä helpompaa ja huomattavasti laajamittaisempaa. Disinformaatiota ei välttämättä ole helppo tunnistaa, sillä sen levittämiseen on olemassa monia eri tekniikoita. Alla on listattuna muutamia yleisimpiä keinoja, joilla disinformaatiota levitetään verkossa:

• Häirintä ja hyväksikäyttö: Väärennettyjen tilien, trollien ja tehtävään värvättyjen henkilöiden käyttäjien hyödyntäminen avoimen sisällön ja vastakkaisten näkemysten häivyttämiseen ja piilottamiseen kokonaan.
• Sosiaalinen manipulointi: Pyrkimys horjuttaa yleistä mielipidettä määrätyn agendan hyväksi. Tarjoaa tyypillisesti puitteet tapahtumien, tilanteiden ja julkisen keskustelun vääristelemiseksi ja manipuloimiseksi.
• Väärän tiedon vahvistaminen: Trollien, roskapostibottien, väärennettyjen ja tekaistujen tilien, maksettujen tilien ja vaikuttajien käyttäminen haitallisen sisällön levittämiseksi ja ihmisten vakuuttamiseksi disinformaation oikeellisuudesta.
• Mikrokohdentaminen: Sosiaalisen median kohdentamistyökalujen hyödyntäminen mainostamisessa ja käyttäjien sitouttamisessa. Tällä pyritään tunnistamaan ja tavoittamaan ne yleisöt, jotka todennäköisimmin jakavat ja vahvistavat disinformaatiota. Vaikka evästeiden ja selaushistorian poistaminen sekä anonyymi selaus vaikeuttavat mikrokohdentamista, ei kukaan ole siltä täysin turvassa.

Yhä useammalle on selvää, mitä tarkoittaa disinformaatio ja miten se eroaa misinformaatiosta. Toisinaan disinformaatiota ja misinformaatiota näkee kuitenkin yhä käytettävän sekaisin, vaikka kyseessä on kaksi täysin eri käsitettä. Misinformaatio on yksinkertaisesti väärää tietoa, joka leviää ilman varsinaista pyrkimystä aiheuttaa vahinkoa. Misinformaatio ei näin ollen välttämättä ole pahantahtoista, vaan kyse voi olla inhimillisestä unohduksesta, väärin muistamisesta tai piittaamattomuudesta. Misinformaatiossa väärän tiedon leviämisen seurauksilla ei ole merkitystä, vaan sillä viitataan mihin tahansa paikkansapitämättömään tietoon.

Juuri tässä piilee misinformaation ja disinformaation välinen ero. Disinformaatio on väärää, harhaanjohtavaa tai puolueellista tietoa, jota levitetään tarkoituksellisesti. Usein toiminnan taustalla piilee selkeitä motiiveja ja pyrkimys saada aikaan haittaa tai vahinkoa jollekulle taholle. Disinformaatiota levitetään monella eri tasolla. Kyse voi olla yksittäisen henkilön kiusaamisesta tai jopa jonkin maan hallituksen tai tiedustelupalvelun käyttämästä poliittisesta taktiikasta. Ei ole mitenkään poikkeuksellista, että jokin maa tai ryhmä koordinoi monimutkaisen suunnitelman disinformaation levittämiseksi. Tästä käytetään silloin nimitystä disinformaatiokampanja.

Monet maailman suurimmista sosiaalisen median yrityksistä toimivat Yhdysvalloista käsin. Tässä ongelmana on se, että paikallisen liittovaltion laissa sosiaalisen median alustoja ei katsota uutiskanaviksi eivätkä ne siten ole laillisesti vastuussa alustoillaan julkaistavasta sisällöstä. Valeuutisten ja vihapuheen yleistyminen on kuitenkin saanut ihmiset liikkeelle, ja sosiaalisen paineen seurauksena sosiaalisen median alustat ovatkin viime vuosina alkaneet kiinnittää yhä enemmän huomiota väärän tiedon kitkemiseen.

Esimerkiksi Facebookilla on käytössään monenlaisia tekniikoita valeuutisten ja valetilien tunnistamiseen. Se toimii tiiviissä yhteistyössä myös ulkopuolisten tahojen kanssa tarkastaakseen alustalla julkaistavaa epäilyttävää sisältöä ja suodattaakseen väärää tai muuten haitallista tietoa. Samaan tapaan myös esimerkiksi YouTube on kehittänyt algoritmejaan vaikeuttaakseen automaattisten tilien ja bottien väärän tiedon levittämistä.

Informaation manipulointi on maailmanlaajuinen ongelma, joten se koskettaa yhtä lailla muun maailman lisäksi myös Suomea. Viime vuosina Suomessa on havaittu informaatiovaikuttamista monissa eri asiayhteyksissä ja vaikuttajatahona on ollut sekä kotimaisia että ulkomaalaisia toimijoita. Alla on listattuna muutamia esimerkkejä tilanteista, joissa Suomi on joutunut joko todistetusti tai todennäköisesti informaatiovaikuttamisen kohteeksi:

• Suomen Nato-jäsenyys: Venäjä on vuosien saatossa kohdentanut Suomeen disinformaatiota monellakin eri tapaa. Etenkin Nato-hakemuksen ja -jäseneksi tulon myötä venäläinen propagandakoneisto on julkaissut monenlaista Suomeen liittyvää väärää tietoa pyrkimyksenään laittaa kapuloita rattaisiin. Kremliä myötäilevällä venäläisellä propagandasivustolla kuvailtiin taannoin, kuinka Suomi valmistelee Natoon liittymisen myötä valmiuksiaan hyökätä Venäjälle. Disinformaatiota viljelevässä artikkelissa kuvailtiin yksityiskohtaisesti, kuinka Naton koneita ja aluksia kaavaillaan sijoitettaviksi Suomenlahdelle ja lentokentille hyökkäysvalmiuksien parantamiseksi.
• Ukrainan sodassa kuollut suomalainen: Vapaaehtoisena Ukrainan sodassa kybertoiminnassa ja tiedustelutehtävissä toimineen suomalaisen uutisoitiin kuolleen venäläisten vankeudessa, vaikka todellisuudessa mies oli jo kotonaan Suomessa. Uutisen liikkeellepanijasta ei ole tietoa, mutta sen motiivin uskotaan liittyvän tarkoitukselliseen informaatio-operaatioon.
• Pandemian aikainen kuluttajien erehdyttäminen: Koronaviruspandemia sai myös Suomessa aikaan disinformaatiotulvan, jonka myötä niin ulkomaiset kuin kotimaisetkin toimijat yrittivät vaikuttaa maan sisäiseen keskusteluun vetoamalla ihmisten epävarmuuteen ja pelkoihin uutisoinnin keinoin. Kansanterveyden voidaan sanoa olleen uhattuna erilaisten salaliittoteorioiden, kuluttajien erehdyttämisen ja harhaanjohtavien terveyttä koskevien tietojen myötä. Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa levinnyt väite siitä, että 5G-verkot levittävät virusta, herätti joissakin henkilöissä pelkoa ja vihaa.
• Imatran ampumistapaus vuonna 2016: Imatralaismies ampui kolme naista Imatran keskustassa. Samoihin aikoihin Twitteriin ilmestyi “Imatran Uutiset” -niminen käyttäjätili, jossa ampujan kerrottiin olevan suomalainen sotilas ja uhrien venäläisnaisia. Uutinen ehti kiertää sosiaalisessa mediassa moneen kertaan ennen kuin väärät tiedot tekijästä kumottiin.

Propagandaa on hyödynnetty sodankäynnissä iät ja ajat, mutta viimeistään vuonna 2022 käynnistyneen Ukrainan sodan aikana on konkretisoitunut se, miltä nykyajan propaganda näyttää. Verkossa julkaistaan ja jaetaan päivittäin valtavasti valeuutisia ja harhaanjohtavaa mediasisältöä Venäjän hyökkäykseen liittyen. Myös tietoturvaloukkaukset ja kyberhyökkäykset ylipäätään ovat valitettavan yleisiä.

Eräs sosiaalisen median tuoreimmista ilmiöistä ovat niin kutsutut deepfake-videot, jotka esittävät keinotekoisesti luotuja tilanteita erehdyttävän vakuuttavalla tavalla. Tällaisia väärennettyjä tai harhaanjohtavia videoita käytetään yhä enenevässä määrin yleisten mielipiteiden manipulointiin tai kumoamiseen. Tavalliselle kansalaiselle väärennettyjen videoiden tunnistaminen ei välttämättä ole helppoa, mutta tarkempi selvitystyö ja julkaistun sisällön metatietoihin perehtyminen kuitenkin osoittaa, että kyse ei ole uusista videoista.

Sodankäyntiä koskeviin uutisiin liittyen sosiaalisessa mediassa ja erityisesti Twitterissä leviää kuvia ja videoita elokuvista, videopeleistä ja muista konflikteista eri puolilla maailmaa, joiden moni uskoo aidosti olevan peräisin vallitsevasta sodasta. Erityisen huolestuttavaa on se, että näitä viestejä jaetaan ahkerasti myös yksittäisten käyttäjien toimesta, jotka eivät välttämättä lainkaan ymmärrä levittävänsä valeuutisia.

Tämä kuvastaa yhtä nykyajan propagandan merkittävimmistä muutoksista. Siinä missä väärää tietoa levitettiin ennen pääasiassa valtion tiedotusvälineiden ja muiden virallisten kanavien kautta, on nyt yhä yleisempää, että yksittäiset internetin käyttäjät jakavat vapaaehtoisesti valeuutisia tarkistamatta niiden aitoutta ja sen kummemmin asiaa miettimättä.

Disinformaation seuraukset vaikuttavat meidän kaikkien elämään tavalla tai toisella. Etenkin kuluneen kymmenen vuoden aikana aiheeseen on kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota esimerkiksi poliittisen kampanjoinnin luonteen muuttuessa sekä pandemian aikana levitettyjen väärien tietojen seurauksena. Onkin tärkeää osata tunnistaa disinformaatio sekä tiedostaa, millä tavoin ja miksi sitä tuotetaan. Vaatii taitoa opetella tunnistamaan faktatiedot vääristä tiedoista median informaatiotulvassa, mutta mahdotonta se ei ole.

Myös Suomessa on ryhdytty toden teolla kehittämään ihmisten medianlukutaitoa, jotta disinformaation haittavaikutukset pysyisivät mahdollisimman vähäisinä. Jokaisen on tärkeää osata tunnistaa disinformaatio sekä tiedostaa, miten ja minkä vuoksi sitä tuotetaan. Medianlukutaito sisältyy Suomessa nykyään opetusohjelmaan, minkä tarkoituksena on ohjeistaa suomalaisia jo pienestä pitäen mediasisällön kriittiseen tulkintaan ja disinformaation tunnistamiseen. Medialukutaitoa pyritään kasvattamaan myös yleisesti tiedottamalla kansalaisia lähdekritiikin tärkeydestä eri tavoin. Monet lukevat uutisista esimerkkejä disinformaation leviämisen vaaroista ja osaavat niiden pohjalta itsekin toimia varovaisemmin.

Väärältä tiedolta suojautumisessa on oleellista valmistautua jo etukäteen ja tietää, kuinka disinformaatiota tulee käsitellä sellaista kohdatessa. Alla on esiteltynä kolme tärkeää vaihetta, joita disinformaation suhteen on syytä noudattaa.

Disinformaatiota voi levittää mikä tahansa taho, oli kyse sitten uutissivustosta tai omasta tuttavasta. Aina kun näet julkaisun sosiaalisessa mediassa, on sitä syytä tarkastella kriittisesti ja esittää seuraavat kysymykset:

• Mikä on julkaisun lähde? Vaikuttaako se asialliselta ja luotettavalta? Toisinaan disinformaation levittämisessä hyödynnetään väärennettyjä URL-osoitteita tai muita vastaavanlaisia keinoja, joilla lähteestä pyritään tekemään mahdollisimman luotettavan oloinen.
• Sisältääkö julkaisu kielioppivirheitä? Luotettavat ja viralliset uutislähteet tarkastavat sisältönsä huolellisesti ennen sen julkaisua, jonka vuoksi niiden kieliopillinen sisältö on yleisesti ottaen virheetöntä. Luokaton kieliasu toimiikin usein varoittavana merkkinä siitä, että sen julkaisijalla ei välttämättä ole puhtaita jauhoja pussissaan.
• Vaikuttaako julkaisun yhteydessä oleva kuva realistiselta? Mikäli pieninkään epäilys herää, voi alkuperäistä kuvaa etsiä verkosta ja selvittää, onko se otettu julkaisuun aivan muusta asiayhteydestä tai esimerkiksi muokattu vilpilliseen tarkoitukseen.
• Pyrkiikö julkaisu herättämään tunteita? Mikäli se herättää lukijassaan esimerkiksi vihan tai pettymyksen tunteita, voi hyvinkin olla, että kyseisen uutisen tarkoituksena on yksinomaan saada aikaan voimakas tunnereaktio.
• Korostaako julkaisu stereotypioita tai yrittääkö se esimerkiksi tehdä selvää eroa eri kulttuurien ja uskontojen välille?
• Viimeisenä muttei vähäisimpänä kannattaa tarkastaa, onko kyseistä uutista tai faktaa julkaistu missään muualla? Mikäli siitä ei löydy tietoa mistään muusta lähteestä, ei se välttämättä ole paikkansapitävä.

On tärkeää muistaa, että huomion kääntäminen toisaalle ei ole kovinkaan tehokas keino estää disinformaation leviämistä. Mikäli arvelet törmänneesi valheelliseen uutiseen, väärennettyyn tiliin tai muuhun disinformaatioon, on siitä aina ilmoitettava eteenpäin. Tätä varten useimmista sosiaalisen median kanavista löytyy integroidut painikkeet, joiden kautta tällaisesta sisällöstä voi ilmoittaa. Mikäli sellaista ei sivustolta tai sovelluksesta löydy, voi asiasta ilmoittaa myös suoraan asiakaspalveluun tai alustan ylläpitäjälle. Havainnon laajuudesta riippuen myös rikosilmoitus netissä voi tulla kyseeseen.

Älä levitä disinformaatiota eteenpäin missään tilanteessa, vaikka kiusaus olisikin suuri. Vaikka se olisi omasta mielestäsi vain hauska juttu, saattaa joku toinen ottaa sen aivan tosissaan.

Myös omilla toimillaan voi vaikuttaa paljon siihen, joutuuko niin kutsutun propagandasisällön kohteeksi. Sosiaalisessa mediassa on järkevintä jakaa itsestään vai tarpeelliset tiedot sen sijaan, että jakaisi tutuille ja tuntemattomille turhan henkilökohtaista sisältöä. Usein yksityiskohtaisten henkilötietojen jakaminen johtaa profilointiin, jonka pyrkimyksenä on lähettää käyttäjälle kohdistettua sisältöä.

Vaikka sosiaalisessa mediassa jaetaankin yhä runsaasti sisältöä, harva haluaa kuitenkaan tieten tahtoen jakaa itsestään tietoa tuntemattomille tahoille. On yllättävän paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät tiedosta, kuinka paljon heitä koskevia tietoja verkossa kerätään eri tahojen toimesta. Vaikka useimmat ovat perillä esimerkiksi siitä, mikä GDPR on, ei kaikilla siltikään ole ymmärrystä siitä, mitä oikeuksia se sisältää kuluttajan kannalta.

Viime vuosina uutisten varoittavien esimerkkien myötä yksityisyyttä verkossa on alettu arvostaa aiempaa enemmän. Yhä useammat ovat päätyneet tekemään sosiaalisen median profiileistaan yksityisiä. Vieläkin varmempi tapa estää disinformaation kohteeksi joutuminen on lopettaa sosiaalisen median käyttö kokonaan. Kannattaa kuitenkin muistaa, että sosiaalisen median käyttö on disinformaation yleistymisestä huolimatta yhä turvallista, kunhan muistaa harjoittaa lähdekritiikkiä ja tiedostaa sen tosiasian, ettei sosiaalista mediaa pidä missään tilanteessa pitää luotettavana uutislähteenä.